Helsingin kaupunki esittelee tuoreimpia rakennus- ja aluesuunnitelmiaan jokavuotisessa, kaikkiin talouksiin jaettavassa kaavoituskatsauksessa. Viime vuoden kaavoituskatsauksen perusteella Itämeren tyttärestä on hyvää vauhtia kasvamassa käsittämättömän rumien laatikkotalojen paratiisi, vaikka kaupunki kovasti yrittääkin vakuutella ylpeyttään luomuksistaan. Siksi allekirjoittanut odottaakin kauhulla tämän vuoden katsausta: saammeko ympärillemme ehkä lähiöitä, joissa keittiön työtasokin on vino ja myrkynvihreä, vai säästymmekö niinkin vähällä, että nykyinen väripaneelitalomuoti jatkuu sellaisenaan. Viime vuonna katsaus jaettiin huhtikuussa, ja siten onkin syytä olettaa tuoreemman version kilahtavan postiluukusta lähiviikkojen aikana. Kyseinen dokumentti, kuten monet muutkin hallinnon tuotokset, on varmasti aikaisempina vuosina mennyt ohi itse kultakin viihteellisemmän materiaalin voittaessa kiinnostavuusasteikolla, mutta tänä vuonna tilanne on erityisen huolestuttava ja siksi onkin ensiarvoisen tärkeää, että jokainen kaupunkilainen tutustuisi huolella tulevaan katsaukseen. Ymmärrys tilanteen vakavuudesta on ensimmäinen askel kohti pääkaupungin pelastamista maisemasaasteen yliannostukselta.
Tässä esimerkkirumiluksia vuoden 2010 katsauksesta:
Ymmärtääkseni mattojen pudistusta parvekkeilta on viime aikoina rajoitettu tiettyinä vuorokauden aikoina useiden taloyhtiöiden toimesta. Eikö siten ole kohtuutonta, että rumia muovilaattoja saa roikottaa parvekkeilta kellon ympäri?
Kuvittevatko suunnittelijat tosiaan, että elo betonilähiössä muuttuu ideaaliksi, kun talot värjätään pirtsakasti urokrominkeltaisiksi? Yrityksestä huolimatta kuvassa esiintyvät rakennukset ovat laatikoita. Vaikka puistoalue sinänsä näyttää kivalta, kuvaa katsoessa tulee ottaa huomioon kauniin syysauringon ja ruskan lieventävä vaikutus maisemaan. Todellisuus on kuitenkin hyvinkin mahdollisesti paljon pahempi: helsinkiläinen sää ja sen myötä luonto on harmittavan usein sateinen ja harmaa paljaine puineen, ja siinä tilanteessa liila kattokerros ei laatikkomaisemaa pelasta.
Tässä esimerkkirumiluksia vuoden 2010 katsauksesta:
Ymmärtääkseni mattojen pudistusta parvekkeilta on viime aikoina rajoitettu tiettyinä vuorokauden aikoina useiden taloyhtiöiden toimesta. Eikö siten ole kohtuutonta, että rumia muovilaattoja saa roikottaa parvekkeilta kellon ympäri?
Kuvittevatko suunnittelijat tosiaan, että elo betonilähiössä muuttuu ideaaliksi, kun talot värjätään pirtsakasti urokrominkeltaisiksi? Yrityksestä huolimatta kuvassa esiintyvät rakennukset ovat laatikoita. Vaikka puistoalue sinänsä näyttää kivalta, kuvaa katsoessa tulee ottaa huomioon kauniin syysauringon ja ruskan lieventävä vaikutus maisemaan. Todellisuus on kuitenkin hyvinkin mahdollisesti paljon pahempi: helsinkiläinen sää ja sen myötä luonto on harmittavan usein sateinen ja harmaa paljaine puineen, ja siinä tilanteessa liila kattokerros ei laatikkomaisemaa pelasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti