Naapurille kans

Viimeisimpien havaintojen perusteella pahvilaatikko- ja lasikuutiotyylit leviävät myös lahden toisella puolella.  Tallinnassa vastikään vieraillut rumatalo-lukija huomasi muun muassa seuraavat, Rotermannin korttelialueella sijaitsevat, rakennukset:

Tämän rumiluksen kohdalla pahvilaatikkovertaus tuskin on liian kärjistävä. Kyseenalaisen värinen materiaali näyttää yhtä kestävältä kuin ohut kartonki ja sattumanvaraisesti sijoitetut pikkuikkunat vain pahentavat julkisivua. Häiritsevine saumoineen ja epämääräisine ulokkeineen talo näyttää siltä kuin se olisi koottu jonkinlaisista jämäpaloista. Miksi halvalla rakennetusta pyritään tekemään vielä halvemman näköinen?

Näinkin ruman talon kokonaisvaikutelma olisi jossain määrin pelastettavissa kauniin vehreän pihamaan tai esimerkiksi seinäköynnösten avulla mutta ei - asvalttipiha ja alastomia teflonpuita - tai ehkä teräsputkinaulakoita- muistuttavat lampputolpat saavat kelvata.

Vanhan rakennustyylin kunnostaminen ja virkistäminen moderneimmilla elementeillä on sinänsä kannatettava ajatus, mutta jotain tyylitajua siinäkin yhteydessä tulisi soveltaa. Perinteinen valkoinen, harjakattoinen kivitaloparka pusertuneena järkälemäisten lasikimpaileiden alla on ikävän osuva esimerkki siitä, millainen yhdistäminen ei vain toimi.

Eikö neuvostotyyli massiivisine kolosseineen ole muka jo nähty?

Edellisen kuvan tavoin tämäkin kyhäelmä osoittaa tyylitajun puutetta. Rakennus ei pelkästään ole järkyttavan ruma, vaan toisin kuin ymparoivat puutalot se ei myoskaan hengi minkaanlaista toritunnelmaa, mikä Viru Turgin kannalta on harmittavaa. Eiko suunnittelijoiden ja valppaiden kaupunkilaisten hälytyskellojen tulisi soida, jos rakennus näyttää kahdelta päällekkäiseltä VHS-kasetilta (jättikoossa)?

Etäisesti tämän kaltainen maisemasuunnittelullinen logiikka muistuttaa allekirjoittanutta Iso-Britannian Birminghamista, jossa "hei, pilataanpas vanhempi rakennuskanta uusilla rumilla taloilla!" -ajatus näyttää olleen vallitseva tyylisuunta jo vuosikymmenien ajan.

Uutta maisemasaastetta rakenteilla

Viime aikoina Helsingin seudulta on taas paljastunut uusia rumatalo-rakennushankkeita:

Itäkeskuksen kauppakeskuksen viereen on rakenteilla järkyttävän suuri, 310:n vuokra-asunnon talo.
Ulkoasussa nykyarkkitehtuurin tutut elementit sinne tänne ripotelluista kapeista ikkunoista erilaisiin väripaneeleihin ovat jälleen kerran käytössä, ja pohjana toimii vanha kunnon betonilaatikko. Rakennusta paremmin havainnollistava kuva löytyy tästä.

Ironisesti nykyarkkitehtuurin keskeisimpiä muotoja edustava rakennus kantaa tiensä mukaisesti nimeä "Vanhalinna".

Rumassa talossa asumisesta saa pulittaa vielä kovan hinnankin: esimerkiksi reilun kolmenkymmenen neliön yksiö kuukausivuokra on €690.

Kaupunkisuunnittelumessujen satoa

Helsingissä valmistellaan parhaillaan suurinta kaupunkirakentamisen muutosta sataan vuoteen, ja näin ollen projekteja esittelevillä kaupunkisuunnittelumessuilla Kampin Laiturilla oli pakko piipahtaa.

Aikaisin perjantai-iltapäivällä paikalla näytti pyörivän noin kymmenkunta kävijää kerrallaan. Siinä missä vanhahko mieshenkilö oli huolissaan lisääntyneestä rantarakentamisesta, toinen keski-ikäinen ihmetteli urbaanimaiseman harmautta ja laatikkomaisuutta. Hankkeet olivat jaoteltu selkeästi alueittain, ja rakennuksia esiteltiin runsaiden valokuvien ja kaavapiirrosten kera. Paikalla päivystävät kaupungin edustajat vastailivat auliisti alue- ja rakennussuunnitelmia koskeviin kysymyksiin. Kaiken kaikkiaan tunnelma oli jotakuinkin mukava.

Valitettavasti mukavuus jäikin sitten tähän. Messuilla esitellyt rakennushankkeet itsessään kuvastivat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta sitä rumuutta, jonka olemassaololle koko Rumatalo-blogi on perustunut.

Ikävä kyllä tasakattoinen laatikko näyttää olevan arkkitehtuurin suosituin malli tulevaisuudessakin, ja julkisivujen koristeellisuus kiteytyy sinne tänne ripolteltuihin suorakaiteisiin. Vaikutteita ollaan kaikesta päätellen otettu 1970-luvun lähiötaloista, ja näin ollen kaupunkilaisten toiveiden toteutuminen rakennustyylin suhteen vaikuttaa epätodennäköiseltä. Esimerkiksi uudehko Vantaan Kartanonkoski, siitä huolimatta, että sijainti on ihanteellisesti pellolla moottoritien ja jättimäisen kauppakeskuksen kainalossa, on saanut kansalaisilta runsaasti kehuja pitkälti siitä syystä, että alueen arkkitehtuurissa on suosittu harjakattoja ja vanhanaikaisia muotoja. Tästä ei kuitenkaan  nykyinen Helsingin talovallankumous ole ottanut opikseen.

Muutamia kriittisiä kommentteja kuunnellessaan paikalla pyörivät kaavoittajat mainitsivat useaan kertaan sen, että valmiit rakennukset näyttävät harvoin läheskään samalta kuin nyt esitellyissä suunnitelmakuvissa. Esimerkiksi Musiikkitalon ulkonäön kerrottiin muuttuneen epämiellyttävämpään suuntaan varojen loppuessa kesken rakennusprosessin. Huolestuttavaa on erityisesti se, että voimme olettaa jo kaavakuvissa rumilta vaikuttavien rakennusten näyttävän vieläkin rumemmilta todellisuudessa.

Useat Helsingin kaupungin suunnitelmat sijoittuvat maantieteellisesti poikkeuksellisen upeisiin merellisiin kohteisiin, Jätkäsaaresta Kruunuvuorenselälle. Yleisesti ottaen vaikuttaakin siltä, että itse aluesuunnitelmat ovat pääosin lupaavan oloisia, mutta niihin sijoitettavat rakennukset huolestuttavan rumia. Esimerkkinä mainittakoon Kalasatamaan kaavailtu ranta-alue promenadeineen, jonka viereen suunnitellaan harmahtavan sävyisiä laatikkotaloja, joissa kaiken huipuksi ei näytä olevan yhtäkään ikkunaa merelle päin. Samaan sarjaan voidaan luokitella Koivusaari, jossa arkkitehtuuri koostuu kuutiomaisista ja kulmikkaista rakennuksista, joissa epäsymmetrisesti asetellut pienet ikkunat ovat jälleen kerran se vallitseva tyyli.

Onko vika siis arkkitehdeissä? Ei ainoastaan, sillä jonkun kaupunkisuunnittelulautakunnan tai viraston toimijan on joka tapauksessa täytynyt valita kyseiset tuholaiset suunnitelmineen, ja näin ollen vastuu ruman rakennustyylin ylläpitämisestä kuuluu osittain heille. Usean hankkeen suunnitteleva arkkitehti on valittu kilpailutuksen kautta, ja rakennussuunnitelmia katsellessa heräsikin kysymys siitä, että millä perusteilla näiden kilpailujen voittajat ovat oikein valittu. Keskitetty kaavoituspolitiikka, paitsi että rajoittaa ihmisten ja yritysten toimintaa ja takaa asuntojen korkeat hinnat, myös ylläpitää rumaa rakennustyyliä.

Kokonaisuudessaan messuilla esitellyt hankkeet kuvastavat selkeästi yhä kasvavaa asumiskeskittämisen trendiä ja sen mukanaan tuomaa ahtautta. Toisaalta suurkaupungistumisesta voi toki olla suurtakin hyötyä niin useille yksilöille ja yrityksille kuin hallinnollekin, mutta toisaalta päättäjien tulisi hyväksyä sekin, että kaikki eivät halua asua kaupungissa siitäkään huolimatta, että kaupunki on selkeästi panostanut myös pientalorakentamiseen uusissa suunnitelmissaan. Kaikki eivät halua asua ahtaasti, vaan kaipaavat tilaa ja aitoa, istuttamatonta luontoa ympärilleen. Kommunaalinen piha korvaa harvoin oman kotipihan niille, kenelle sellainen on tärkeä. Tekemällä tehty erikoisuus kummallisten värien, epämääräisten julkivuilla roikkuvien objektien ja epäsymmetrian kautta tuskin korvaa sitä persoonallisuutta ja vaihtelevuutta, jota omakotitalon rakentaminen tarjoaa. Näin ollen ihmisille tulisi suoda mahdollisuus asua alueilla, joissa he viihtyvät parhaiten. Lisäksi toinen keskittymisen ongelmakysymys on tulevien asuntojen hinta. Kuinka monella, jos kellään, on todellisuudessa varaa asua uusissa merenrantakohteissa Helsingin keskustan liepeillä?

Asumispolitiikan kiinnostavuudesta huolimatta siirtykäämme takaisin kirjoituksen fokukseen, huomisen kaupunkiarkkitehtuuriin. Jos oikein kärjistetään, niin tulevaisuuden rakennustyylin olennaisimmat elementit tiivistyvät tässä:

 

Toki Helsingin kaupungin suunnitelmat ovat perustuneet ammattiarkkitehtien eivätkä yksittäisen maisema-aktivistin päähänpistoihin, mutta tyylilaji on pitkälti sama. Mikäköhän olisi suuntaukselle osuva nimi? Boxismi? Asymmetrismi? Uglismi?

Arabianrantaa armahdetaan kerrankin?

Viimeaikaisten havaintojen perusteella Arabianranta/Toukoranta -alueelle, Brysselinkadun viereen, on rakentumassa persoonallinen kerrostalo. Väripaneeli- ja laatikkotyylin vallitessa alueella on erittäin positiivista todeta, että uusi rakennus vaikuttaa oikeasti lupaavalta.

Tässä talossa taiteellisuutta edustava julkisivun elementti, kukkaa muistuttava mosaiikki, on kaunis ja mikä tärkeimpää, koostuu muusta materiaalista kuin värjätystä vanerista tai muovista. Kulmien pyöreys ja pitkän seinän aaltoileva muoto tuovat julkisivuun tarvittavaa pehmeyttä, ja materiaali ja luonnollinen väritys ovat ulkonäöllisesti rantakohteeseen sopivia.

Täydellinen ei tämäkään rakennus tosin ole. Pienet neliömäiset ikkunat tekevät tästäkin talosta hieman kolossimaisen ja halvan oloisen. Merinäköalasta olisi luultavasti mukavampaa nauttia vähän suuremmista luukuista. Toivon mukaan rakennusta ei tämän enempää tulla tuhoamaan muilla nykyarkkitehtuurin muotielementeillä.

Lisäksi on toivottavaa, että julkisivun muodostavien elementtilaattojen saumat häivytetään tai naamioidaan paremmin ennen rakennuksen lopullista valmistumista.

Kyseisen, mahdollisesti potentiaalisen, rakennuksen esteettinen tulevaisuus riippuu pitkälti siitä miten sen ympäristö toteutetaan. Kaunis vehreä puutarha ja mukava oleskelualue tekevät rakennuksesta varmasti miellyttävän näköisen, ainakin kauniilla säällä. Rumat muoviset tai metalliset nykytaidehökötykset taas syöksevät talon helposti samaan kastiin muiden alueen kummajaisten kanssa.

Helsingin kaavoituskatsaus saapunut

Viime viikon blogikirjoituksessa esille nostettu Kaupunkisuunnitteluviraston Kaavoituskatsaus 2011 on saapunut helsinkiläistalouksiin, ja allekirjoittaneen vahvat epäilykset tulevan arkkitehtuurin laadusta näyttävät tulleen toteen.

Kaupunkiin ollaan suunnittelemassa useita uusia merellisiä asuinalueita maantieteellisesti upeisiin kohteisiin, joista katsaus esittelee kuvien kera muun muassa Hernesaaren ja Jätkäsaaren. Ikävä kyllä uudet rakennukset näyttävät nykyisten edeltäjiensä tapaan kärsivän keinotekoisen oloisesta muka-persoonallisuudesta: lähes jokainen katsauksessa esitelty uusi rakennus on joko yksittäinen kuutio tai kasa erinäisiä laatikoita. Suuressa osassa taloista ikkunat ovat kuin pieniä ampuma-aukkoja, jotka ovat taas kerran ripoteltu täysin miten sattuu. Minkäänlaista pyöreyttä ja arvokkuutta muotoilussa on turha edes toivoa - harjakatoista, erkkereistä tai pylväistä nyt puhumattakaan. Näillä näkymin tulevaisuuden kaupunkisuunnittelu näyttää näin ollen säilyvän väärällä kädellä raapustavien artistien hiekkalaatikkona, josta rumia liukuhihnataloja suodetaan entistä nopeampaan tahtiin. Pahinta on se, ettei nykyrakentamista vieläkään uskalleta mainostaa sinä, mitä se todellisuudessa on: halpaa, standardisoitua ja erittäin hätäistä. Sen sijaan katsaus näyttää yhä pyrkivän ylläpitämään illuusiota suuresta suomalaisesta innovaatiosta.

Tässä kaupungin keskeisimpiä rakennushankkeita vuodelle 2011 kriittisten kommenttien kera:

Eri kokoisine laatikkomaisine taloineen yläperspektiivista kuvattu Jätkäsaari muistuttaa ikävällä tavalla tietokoneen piirilevyä.

    Kalasataman koulu vetää suorastaan sanattomaksi. Nyt on ainakin persoonallisuutta laitettu kehiin, mutta väestönsuojamainen rakennus on vain niin kamalan ruma. Talon pienoismalli on varmasti kivasti saatu taiteltua vanhasta foliopaperista  

Hernesaaren satama-allas tekee alueesta mukavan oloisen, mutta oikealla puolella näkyvä laatikkotalo kummallisen ulokkeensa kera pilaa maiseman.

 

Pliis. Säästäkää edes Itäkeskus, eiköhän siellä ole rumia taloja jo riittämiin. Pimeässä tämän tyyppiset talot valoineen voivat jopa kaukaisesti muistuttaa ulkomaisista suurkaupungeista, mutta harmaassa helsinkiläispäivässä ghettomaisuus on taattu. Arkkitehti tavoitteli ehkä New Yorkin tyyliä, mutta taisi tipahtaa matkalla Itä-Berliiniin.

Positiivisena seikkana voidaan tosin todeta se, että edellisvuoden katsauksen järkyttävään kansikuvaan verrattuna uusimman vihkosen kannessa komeilee oikein kaunis kuva helsinkiläisestä arkkitehtuurista talvisessa iltahämärässä. Aluksi hieno maisema yllätti, mutta lähempi tarkastelu selitti nopesti syyn kuvan kauneuteen: maisema ei suinkaan kuvaa yhtäkään uuden arkkitehtuurin tuotosta, vaan perinteistä keskustamaisemaa kivitaloineen, torni-ikkunoineen ja harjakattoineen. Toivon mukaan tämä on osoitus siitä, että kaunista jugendia ja muita vastaavia perinteisiä tyylejä arvostetaan myös Kaupunkisuunnitteluvirastossa vielä tulevaisuudessakin. Kaupungin ilmeen uudistaminen tulevaisuuden tarpeisiin tyylikkäällä tavalla olisi tietysti jossain määrin toivottavaa, mutta jos nykyarkkitehtuuri suhteellisen varakkaassa valtiossa on todellakin edellä esiteltyjen hankkeiden tasoista, pysyn mieluummin rakennuskonservatiivina.

Tässä vielä kyseinen Riitta Weijolan tuottama upea kuva perinteisestä kaupunkirakentamisesta: 

Mikäköhän näistä viidestä maisemasta oikeasti erottuu joukosta edukseen???

 

Kaavoituskatsauksen tärkeydestä

Helsingin kaupunki esittelee tuoreimpia rakennus- ja aluesuunnitelmiaan jokavuotisessa, kaikkiin talouksiin jaettavassa kaavoituskatsauksessa. Viime vuoden kaavoituskatsauksen perusteella Itämeren tyttärestä on hyvää vauhtia kasvamassa käsittämättömän rumien laatikkotalojen paratiisi, vaikka kaupunki kovasti yrittääkin vakuutella ylpeyttään luomuksistaan. Siksi allekirjoittanut odottaakin kauhulla tämän vuoden katsausta: saammeko ympärillemme ehkä lähiöitä, joissa keittiön työtasokin on vino ja myrkynvihreä, vai säästymmekö niinkin vähällä, että nykyinen väripaneelitalomuoti jatkuu sellaisenaan. Viime vuonna katsaus jaettiin huhtikuussa, ja siten onkin syytä olettaa tuoreemman version kilahtavan postiluukusta lähiviikkojen aikana. Kyseinen dokumentti, kuten monet muutkin hallinnon tuotokset, on varmasti aikaisempina vuosina mennyt ohi itse kultakin viihteellisemmän materiaalin voittaessa kiinnostavuusasteikolla, mutta tänä vuonna tilanne on erityisen huolestuttava ja siksi onkin ensiarvoisen tärkeää, että jokainen kaupunkilainen tutustuisi huolella tulevaan katsaukseen. Ymmärrys tilanteen vakavuudesta on ensimmäinen askel kohti pääkaupungin pelastamista maisemasaasteen yliannostukselta.

Tässä esimerkkirumiluksia vuoden 2010 katsauksesta:

Ymmärtääkseni mattojen pudistusta parvekkeilta on viime aikoina rajoitettu tiettyinä vuorokauden aikoina useiden taloyhtiöiden toimesta. Eikö siten ole kohtuutonta, että rumia muovilaattoja saa roikottaa parvekkeilta kellon ympäri?

Kuvittevatko suunnittelijat tosiaan, että elo betonilähiössä muuttuu ideaaliksi, kun talot värjätään pirtsakasti urokrominkeltaisiksi? Yrityksestä huolimatta kuvassa esiintyvät rakennukset ovat laatikoita. Vaikka puistoalue sinänsä näyttää kivalta, kuvaa katsoessa tulee ottaa huomioon kauniin syysauringon ja ruskan lieventävä vaikutus maisemaan. Todellisuus on kuitenkin hyvinkin mahdollisesti paljon pahempi: helsinkiläinen sää ja sen myötä luonto on harmittavan usein sateinen ja harmaa paljaine puineen, ja siinä tilanteessa liila kattokerros ei laatikkomaisemaa pelasta.

Rumia rakennuksia Vantaalle

Viimeinen CAUTION! -Rumat talot rakenteilla -katsaukseni keskittyi lähinnä Helsingin surullisiin kaavoitussuunnitelmiin, joten on aika katsoa myös minkälaisia hankkeita Vantaan puolelta löytyy.

Kanniston koulu: http://linja-arkkitehdit.fi/projekti/30

Kyseisen hirvityksen rakentaminen on valitettavasti jo pitkällä, ja koulun onkin määrä aloittaa elokuussa 2011. Vantaan kaupungin rakennuslehti uskoo talon edustavan "erinomaisesti nykyhetken muodikkaimpia tyylisuuntauksia". Omasta mielestäni kyseinen rotisko myrkynvihreine laattoineen on taas erityisen järkyttävä, eikä yrityksestä huolimatta edes kovinkaan persoonallinen, vaan muka-erikoisuus antaa ennemminkin tekemällä tehdyn ja säälittävän kuvan. Muodoltaan ja paneelien asettelultaan rakennus muistuttaa hyvinkin paljon esimerkiksi Kotkan Merikeskus Vellamoa, joka kuitenkin on huomattavasti tyylikkäämpi tapaus. Hirvittävä värimaailma on taas tullut jo tutuksi esimerkiksi Toukorannan Pajupillistä.

Leinelä:  http://www.ulputiuri.com/projektit_lei.html

Uudelle, virallisesti taidekaupunginosaksi tituleeratulle asuinalueelle ovat ensimmäiset asukkaat jo päässeet muuttamaan, mutta suurin osa taloista on vasta suunnitteluvaiheessa. Havainnekuvien perusteella kyseessä on jo tutuksi tullut rakennustapa: rykelmä betonilaatikoita, joissa "taide" merkitsee kirkkaita väripaneeleita siellä sun täällä. Eri kokoiset ja muotoiset ikkunat ja muutama ulkoneva parvekekoppikin ovat samaa sarjaa kuin monessa pääkaupungin vastaavassa rumiluksessa. Niin tylsää... (ja ihan scheißea).

Koivukylä: Koko kaupunginosa uudistuu, mutta selkeät kuvat ovat vielä harvassa. Uusi vanhustenkeskus näkyy tässä: http://www.skanska.fi/fi/Projektit/Nayta-projekti/?pid=731. Rakennus näyttää kyseisessä kuvassa muuten oikeastaan ihan kelvolliselta, mutta taas kerran halvan näköiset värilaatat ovat saaneet paikkansa julkisivussa. Rumaan ja epäkäytännölliseen tasakattotyyliinkään ei tosin myöskään ole löydetty mitään vaihtoehtoa. Joka tapauksessa kyseinen talo edustaa kuitenkin ehkä sitä vähän vähemmän järkyttävää uutta rakentamista.

Uusia, epäilyttävän oloisia kaavoitussuunnitelmia on hyväksytty myös mm. Tikkurilan ja Marja-Vantaan alueille. Muistathan, että tässä vaiheessa kaupunkilaiset voivat mahdollisesti vielä vaikuttaa tulevaan rakentamiseen!

Kaupunkisuunnittelumessut tulossa

Helsingin kaupunki esittelee ajankohtaisia kaavoitushankkeitansa Laiturilla, Kampin Narinkkatorilla 5.-9. huhtikuuta. Kaupungin verkkosivuilla olevan esittelyn mukaan kaupunkilaiset voivat uusiin suunnitelmiin tutustumisen lisäksi myös esittää kysymyksiä kaavoittajille ja liikennesuunnittelijoille, ja sisäänpääsy tapahtumaan on ilmainen. Tässä voisi olla hyvä tilaisuus päästä näkemään tarkemmin, minkälaista arkkitehtuuria on seuraavaksi tulossa, ja toivon mukaan tapahtuma mahdollistaa myös keskustelun ja kommentoinnin nykyarkkitehtuurin tasosta.

Lähtökohtaisesti on hienoa, että kyseinen tapahtuma järjestetään. Se kertoo siitä, että kaupunki ainakin edes jossain määrin kokee olevansa tilivelvollinen asukkailleen ja veronmaksajilleen myös kaupunkisuunnittelun osalta. Toivottavasti messuista muodostuu traditio, jossa kaavoituksesta, arkkitehtuurista ja rakennus-ja liikennepolitiikasta keskustellaan avoimesti ja myös kriittisesti ja kaupunkilaisten kanta otetaan huomioon myös tulevaisuuden kaupunkisuunnittelussa, eikä tilaisuus, jossa kaupungin edustajat vain ja ainoastaan mainostavat hankkeitansa ottamatta kaupunkilaisten mielipiteitä huomioon.

Vaikka messujen järjestäminen on siis mahdollisesti erittäin positiivinen asia, tähän väliin on pakko kuitenkin todeta miten naurettavalta tuntuu se, että rakennustyylitkin säännellään ylhäältä päin tiukan kaavoituspolitiikan kautta. Uskon vahvasti, että rakentaminen olisi vähän erilaista, jos arkkitehtuuri (ja erityisesti yksityisten yritysten omistamat hankkeet) toteutettaisiin kaupunkilaisten toiveiden, eli kysynnän ja tarjonnan lakien pohjalta. Toisaalta eihän sitä tiedä, joku saattaa olla innoissaankin laatikkotaloista ja niistä väreistä ja muodoista, jotka itse näen rumina. Oli miten oli, toivon, että tulevat kaupunkisuunnittelumessut kiinnostavat kansaa, ja että kokonaiskuva kaupunkilaisten mielipiteistä uuden arkkitehtuurin suhteen hahmottuu näin ollen selkeämmin.

Lisätietoa kaupungin verkkosivuilla: http://www.uuttahelsinkia.fi/uutiset/2671

Uusia löytöjä pääkaupunkiseudulla

Uutta rakentamista uutisoivien artikkeleiden kommenttipalstoja seuratessani tömäsin hauskaan määritelmään nykyrakentamisen tasosta: "näkymäsaastetta". Voidaankohan joku näistä rakennuksista luokitella sellaiseksi? Tässä tämän viikon CAUTION! - uusimmat rumat talot suunniteilla:

Kruunuvuorenranta (Laajasalo), Helsinki:
http://www.uuttahelsinkia.fi/kruunuvuorenranta

http://www.hel2.fi/ksv/press/projektialueet/kruunuvuorenranta_satama-allas.jpg 

https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgah0xwUG5MAmAb8F9Hhekn3hLlbPbACdKN4Tv-RXZ2HSFdLqRgeXQebUvHxQPYe9FD2mpCmCMXU1NUzs2WW-D-DUhIW6DD5pSccRyNP7Zfkc3Ls7OTc5DUvbuKtFZ0JNULkKBdwTIOQdk/s1600-h/Kaavoituskatsaus_2008_Kruunuvuorenranta1.jpg

http://www.uuttahelsinkia.fi/uutiset/1943

Satama-allas on hieno, mutta rakennukset ovat taas kerran sitä todella erikoista, vaikkakin jo tutuksi tullutta tyyliä, jossa persoonallisuutta epäonnistuneesti tavoitellaan oranssien väripaneeleiden, epäsymmetristen muotojen ja ja lasilaatikoiden ylenkulutuksen kautta. Hirveää.

Cloud City, Punavuori, Helsinki: http://www.cloudcity.fi/fi/ ja http://laituri.hel.fi/fi/node/263/image_gallery

Idea käyttää turhaksi käynyt korttelin sisäpiha korkeaan rakentamiseen on sinänsä oikein kiva, mutta miksi talosta pitää tehdä ruma lasinen laatikkokasa silloin kun potentiaalia ja varmasti varojakin olisi vaikka mihin?


Arabianranta, Helsinki: http://www.uuttahelsinkia.fi/uutiset/2677

Eikö yhdelle asuinalueelle ole rakennettu jo tarpeeksi monta rumilusta? Arabianranta jos mikä ansaitsisi kerrankin edes yhden ihan tavallisen kauniin talon, jottei upea merimaisema ja vehreä alue nyt täysin menisi pilalle. Rakennuksen keskeinen harmaa materiaali itseasiassa näyttää ihan mukiinmenevältä, mutta taas on arkkitehdin ollut pakko tunkea muutama muka-taiteellinen väripaneeli julkisivuun kiinni ja koppimaiset parvekkeet on asiaankuuluvasti ripoteltu taas ihan miten sattuu. Helsingin kaupunki on velvoittanut alueen rakentajat käyttämään 1-2% rakennuskustannuksista taiteeseen (Isohanni, T. 2010, s.3). Tälläkö tavoin kaupunki keinotekoisesti tukee sellaista taidetta, josta ihmiset eivät ole valmiita maksamaan vapaaehtoisesti? Toivottavasti kyseisen rahan käyttö näkyy jossakin muualla kuin tässä kuvassa.

Niittykumpu, Espoo: http://www.brunowmaunula.fi/index.php/projects/view/39
(vaihda kuvanäkymää oikeassa yläkulmassa niin pääset ihailemaan hahmotelmaa kerrostaloista)

Hei, nyt keksin rakennustyypin joka on vielä rumempi kuin laatikko lasiseinällä. Kyllä, se on laatikko lasiseinällä, jonka läpi kuultaa vaaleanvihreä tai oranssi seinä.

Musiikkitalo valmistumassa....

MTV3 uutisoi eilen Töölönlahdelle valmistuvan Musiikkitalon tuoreimpia kuulumisia. Artikkelin mukaan Musiikkitalon johtaja puolustautuu rakennuksen rumuussyytöksiä vastaan todeten, ettei talosta ollutkaan tarkoitus tulla "arkkitehtuurin supernäytettä, vaan talo musiikille." Ei varmasti ei, mutta luulisi kuitenkin, että noin 140 miljoonalla eurolla olisi saanut väsättyä edes jotain vähän maisemaystävällisempää kuin tämän rumiluksen. YLE:n maaliskuussa 2010 aiheesta julkaiseman uutisartikkelin harvat mutta sitäkin terävämmät kommentit antavat ymmärtää, että ainakin muutama muukin kansalainen on rakennuksen ulkomuodosta kanssani samoilla linjoilla...

Muutenkin epäilyttää vähän se, että löytyykö kyseiselle "korkeakulttuurin" kehdolle todellakin kysyntää, vai toteutetaanko tässä vain  harvojen mutta vaikutusvaltaisten tahojen toiveita vero- ja televisiolupavaroilla?