Viime viikon blogikirjoituksessa esille nostettu Kaupunkisuunnitteluviraston Kaavoituskatsaus 2011 on saapunut helsinkiläistalouksiin, ja allekirjoittaneen vahvat epäilykset tulevan arkkitehtuurin laadusta näyttävät tulleen toteen.
Kaupunkiin ollaan suunnittelemassa useita uusia merellisiä asuinalueita maantieteellisesti upeisiin kohteisiin, joista katsaus esittelee kuvien kera muun muassa Hernesaaren ja Jätkäsaaren. Ikävä kyllä uudet rakennukset näyttävät nykyisten edeltäjiensä tapaan kärsivän keinotekoisen oloisesta muka-persoonallisuudesta: lähes jokainen katsauksessa esitelty uusi rakennus on joko yksittäinen kuutio tai kasa erinäisiä laatikoita. Suuressa osassa taloista ikkunat ovat kuin pieniä ampuma-aukkoja, jotka ovat taas kerran ripoteltu täysin miten sattuu. Minkäänlaista pyöreyttä ja arvokkuutta muotoilussa on turha edes toivoa - harjakatoista, erkkereistä tai pylväistä nyt puhumattakaan. Näillä näkymin tulevaisuuden kaupunkisuunnittelu näyttää näin ollen säilyvän väärällä kädellä raapustavien artistien hiekkalaatikkona, josta rumia liukuhihnataloja suodetaan entistä nopeampaan tahtiin. Pahinta on se, ettei nykyrakentamista vieläkään uskalleta mainostaa sinä, mitä se todellisuudessa on: halpaa, standardisoitua ja erittäin hätäistä. Sen sijaan katsaus näyttää yhä pyrkivän ylläpitämään illuusiota suuresta suomalaisesta innovaatiosta.
Tässä kaupungin keskeisimpiä rakennushankkeita vuodelle 2011 kriittisten kommenttien kera:
Eri kokoisine laatikkomaisine taloineen yläperspektiivista kuvattu Jätkäsaari muistuttaa ikävällä tavalla tietokoneen piirilevyä.
Kalasataman koulu vetää suorastaan sanattomaksi. Nyt on ainakin persoonallisuutta laitettu kehiin, mutta väestönsuojamainen rakennus on vain niin kamalan ruma. Talon pienoismalli on varmasti kivasti saatu taiteltua vanhasta foliopaperista
Hernesaaren satama-allas tekee alueesta mukavan oloisen, mutta oikealla puolella näkyvä laatikkotalo kummallisen ulokkeensa kera pilaa maiseman.
Pliis. Säästäkää edes Itäkeskus, eiköhän siellä ole rumia taloja jo riittämiin. Pimeässä tämän tyyppiset talot valoineen voivat jopa kaukaisesti muistuttaa ulkomaisista suurkaupungeista, mutta harmaassa helsinkiläispäivässä ghettomaisuus on taattu. Arkkitehti tavoitteli ehkä New Yorkin tyyliä, mutta taisi tipahtaa matkalla Itä-Berliiniin.
Positiivisena seikkana voidaan tosin todeta se, että edellisvuoden katsauksen järkyttävään kansikuvaan verrattuna uusimman vihkosen kannessa komeilee oikein kaunis kuva helsinkiläisestä arkkitehtuurista talvisessa iltahämärässä. Aluksi hieno maisema yllätti, mutta lähempi tarkastelu selitti nopesti syyn kuvan kauneuteen: maisema ei suinkaan kuvaa yhtäkään uuden arkkitehtuurin tuotosta, vaan perinteistä keskustamaisemaa kivitaloineen, torni-ikkunoineen ja harjakattoineen. Toivon mukaan tämä on osoitus siitä, että kaunista jugendia ja muita vastaavia perinteisiä tyylejä arvostetaan myös Kaupunkisuunnitteluvirastossa vielä tulevaisuudessakin. Kaupungin ilmeen uudistaminen tulevaisuuden tarpeisiin tyylikkäällä tavalla olisi tietysti jossain määrin toivottavaa, mutta jos nykyarkkitehtuuri suhteellisen varakkaassa valtiossa on todellakin edellä esiteltyjen hankkeiden tasoista, pysyn mieluummin rakennuskonservatiivina.
Tässä vielä kyseinen Riitta Weijolan tuottama upea kuva perinteisestä kaupunkirakentamisesta:
Mikäköhän näistä viidestä maisemasta oikeasti erottuu joukosta edukseen???
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti